Itse olen alunperin kotoisin Raumalta, sittemmin Turusta, ja viimeiset kaksi ja puoli vuotta olemme koirien kanssa totutelleet pääkaupunkiseudun elämään täällä Helsingissä. Tosin tämän kevään -08 vietämme Göteborgissa, Ruotsissa. Historiani koirien kanssa on pitkä. Se lienee alkanut jo ensimmäisestä sanastani, joka oli "koira"...

Ulpu, se ensimmäinen walesinterrieri, tuli minulle 1991. Tätä ennen olin nähnyt niitä vain kaksi; toisen toko-kentällä Raumalla, toisen Roomassa. Molemmat hurmasivat kuuliaisella, mutta silti niin terrierimäisellä tempperamentillään. Ulpun tultua olin jo totaalisen myyty rodulle, ja taloon tuli toinen walesinterrieri - jne.

Tällä hetkellä kotonani on koiria kaksi; Roppu 9 vuotta ja ensimmäisestä pentueestamme 3-vuotias Superruuvi. Näiden lisäksi äitini luona Raumalla asustaa tuo kantanarttumme Una, ja Unan toisesta pentueesta asuu Beda Pietilän luona sijoituksessa pikkuneiti Mocca ja Pauliina Pietilällä on sijoituksessa Superruuvin tytär Millie.

Koirieni kanssa olen harrastanut, ja kokeillut, monenlaista; Ulpun kanssa kilpailin tottelevaisuuskokeissa ja se suoritti myös pelastuskoirien peruskokeet, niin raunioilla, kuin maastossakin, ja saavutti näin verovapauden. Roppun kanssa aloitin aktiivisen kisaamisen agilityssä vuonna 2001. Sen lisäksi Roppu on kokeillut verijälkeä ja suorittanut hyväksytysti palveluskoirien käyttäytymiskokeen. Kolme koiristani on käynyt myös palvelukoirien luonnetestissä.

Tällä hetkellä lähestulkoon kaikki vapaa-aikani kuluu agilityn parissa. Kilpailen Roppun, Unan, sekä Superruuvin kanssa mini 3 -luokassa. Roppu on kaksinkertainen joukkuesuomenmestari ja tulosta vaille agilityvalio, Una on agilityvalio ja voittanut SM pronssia ja avo SM:ssä hopeaa. Nuorimmainen, eli Superruuvi, on myös agilityvalio ja vuoden tulokas 2006.

Kasvatustyöni on vasta alkutaipaleella, mutta pentueita tulee jatkossakin olemaan aika harvakseltaan. Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja rotumääritelmän mukaisia koiria - kaiken kaikkiaan sellaisia pentueita joista olisin itsekin valmis koiran ottamaan. Walesinterrierissä minua kiehtoo erityisesti rodun monipuolisuus, se on minusta tärkeää säilyttää jatkossakin.

Kasvatamilleni pennuille toivon aidosti rodusta kiinnostuneita koteja, sellaisia joissa koira saa osallistua niin perheen arkeen kuin juhlaankin. Erityisen hienoa on, jos koiran kanssa jaksetaan jotain myös harrastaa. Walesinterrieri kun on varsin aktiivinen luonteeltaan. Koska pentueet kasvatetaan suurella rakkaudella rotuun ja koiriimme, toivon kasvattien omistajien pitävän yhteyttä jatkossakin - haluan tietää mitä koiramme ja työni niiden parissa on jättänyt jälkeensä.